<----lipideistä muodostunut kalvoLipidit ovat melko yksinkertaisia rasva-aineita, jotka liukenevat huonosti veteen. Eliöissä tyypillisesti esiintyviä liidejä ovat fosfolipidit, triglyseridit, steroidit ja karotenoidit. Fosfolipidit muodostavat solun kalvorakenteen. Fosfolipidien toinen pää on sähköisesti varautunut hydrofiilinen pää ja toinen on taas hydrofobinen. Näin ollen fosfolipidien hydrofobiset päät hakeutuvat toisiaan vasten muodostaen kalvon.
Solukalvolla on ns. kalvoproteiineja (kuljettajaproteiinit), jotka liikkuvat lipideistä ja kolesterolista muodostuneella kavlolla. Kalvoproteiinit voivat toimia entsyymeinä, reseptoreina tai ionikanavina.
Pienmolekyyliset aineet, kaasut ja rasvaliuokset pääsevät kulkemaan solukalvon läpi ilman energiaa. Tätä kutsutaan diffuusioksi (passiivinen kulkeutuminen), eli aine siirtyy suuremman pitoisuuden puolelta pienemmän pitoisuuden puolelle.
Vesi siirtyy soluihin siihen erikoistuneiden kalvoproteiinien kautta. Veden siirtymistä soluun kutsutaan osmoosiksi, eli vesi siirtyy suuremman pitoisuuden puolelta pienempään pitoisuuteen tasoittaen väkevyyserot. Tämä ei vaadi energiaa.
Glukoosi ja aminohapot tarvitsevat apua kuljettajaproteiinilta solukalvon läpäsemiseen. Tätä kutsutaan avustetuksi diffuusioksi ja on nopeampaa kuin pelkkä diffuusio, eikä myöskään tarvitse energiaa. Kuljettajaproteiinit voivat myös kuljettaa aineita pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Tämä on aktiivista siirtämistä ja tarvitsee energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti